Virheellinen kirjaus ei yksin synnytä korvausvastuuta

01Oikeussääntö

Osakeyhtiölain 22 luvun 1 §:n mukaan hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja vastaavat vahingosta, jonka he ovat huolellisuusvelvoitteen vastaisesti tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttaneet yhtiölle. Jos vahinko on aiheutettu rikkomalla lakia muuten kuin pelkästään sen 1 luvun periaatteita, esimerkiksi varojenjakosäännöksiä, huolimattomuus oletetaan (3 mom.).

KKO muistutti, että yksityisoikeudellisten toimien arvioinnin lähtökohta on osapuolten yhteisymmärrys, ja että kirjanpitomerkintä ei ole tahdonilmaisu vaan lähinnä näyttöä tehdystä sitoumuksesta. Lisäksi velan maksua ei voida osakeyhtiölain 8 luvun 2 §:n nojalla merkitä sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon, koska kyse ei ole sijoituksesta omaan pääomaan.

02Esimerkkitapaus

Osakekaupassa oli sovittu negatiivisesta kauppahinnasta: myyjän tuli maksaa ostajalle 7 660 016,59 euroa sijoitettavaksi yhtiön SVOP-rahastoon. Yhtiöllä oli lisäksi myyjältä 717 750,82 euron konsernitilisaatava. Ostajan edustajat, jotka olivat myös yhtiön hallituksen jäseniä, sopivat sähköpostitse, että saatava maksetaan samassa yhteydessä. Myyjä maksoi ostajalle 8 377 767,41 euroa, ja ostaja siirsi summan yhtiölle. Koko määrä kirjattiin pääomasijoituksena SVOP-rahastoon. Myöhemmin saatava poistettiin kirjanpidosta ja rahastoa alennettiin vastaavasti. Yhtiön konkurssipesä vaati hallituksen jäseniltä ja toimitusjohtajalta 717 750,82 euroa, koska saatava oli sen mukaan jäänyt maksamatta.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Hovioikeus hyväksyi sen: velallisen vaihdos oli sen mukaan jäänyt yhtiön hyväksynnän osalta näyttämättä, ja yhtiöllä olisi ollut oikeus sekä saatavaan että koko sijoitukseen. KKO kumosi hovioikeuden tuomion. Yhtiötä yhdessä edustamaan oikeutetut hallituksen jäsenet olivat hyväksyneet maksujärjestelyn yhtiön puolesta, ja osapuolten selkeä tarkoitus oli maksaa myyjän velka. Kirjaus kokonaan pääomasijoituksena johtui todennäköisesti osapuolten yhteisestä virheellisestä käsityksestä, että tällainen toimintatapa olisi mahdollinen. Myöhemmät kirjaukset olivat pelkkää kirjanpidon oikaisua. Vahinkoa ei syntynyt, ja kanne hylättiin. Ratkaisu on KKO:n ennakkopäätös.

03Merkitys yrityksille

Ratkaisua ei pidä lukea virheellisen toimintatavan hyväksymisenä. Johto ei toiminut huolellisesti: velan maksu kirjattiin pääomasijoitukseksi, vaikka sitä ei osakeyhtiölain 8 luvun 2 §:n mukaan voida merkitä SVOP-rahastoon, eikä hallituksen päätös vastannut sovittua. Kanne kaatui, koska vahinkoa ei katsottu syntyneen. Jos yhtiölle olisi aiheutunut vahinkoa, lopputulos olisi todennäköisesti ollut toinen, koska lain rikkomisella aiheutetun vahingon osalta huolimattomuus oletetaan. Ratkaisu ei myöskään anna perustetta muuttaa jo tehtyä oikeustointa jälkikäteen toiseksi kirjanpitoa oikaisemalla: KKO piti myöhempiä kirjauksia oikaisuna vain, koska ne vastasivat alusta asti näytettyä yhteistä tarkoitusta.

Kokemukseni mukaan konkurssipesät ovat hanakoita hakemaan johtoa vastuuseen sekä vahingonkorvaus- että rikosoikeudellisesti. Tässäkin asiassa hovioikeus ehti tuomita johdon, ja asia ratkesi vasta KKO:ssa noin kymmenen vuotta järjestelyn jälkeen. Johdon pelasti se, että osapuolten yhteinen tarkoitus ja järjestelyn lähtökohta pystyttiin näyttämään riittävän selvästi. Johto joutui kuitenkin roikkumaan ”löysässä hirressä” kohtuuttoman pitkään. Siltä olisi säästytty, mikäli hallituksen päätökset olisi kirjattu oikein eikä olisi tarvinnut oikaista kirjanpitoa jälkikäteen. Järjestelyiden riittävä dokumentointi ja hallituksen pöytäkirjojen huolellinen laatiminen on tärkeää. Siksi jokaisen yhtiön hallituksessa olisi hyvä olla yksi yhtiöoikeuteen perehtynyt juristi – tai ainakin hallituksen neuvonantajana.

Kirjoittaja: Teuvo Viljamaa, OTM, DI, HHJ

Teksti on yleisluonteinen katsaus eikä se ole oikeudellinen toimeksiantoon perustuva neuvo. Yksittäisen tilanteen arviointi edellyttää tapauskohtaista selvitystä.